torstai 15. maaliskuuta 2012

Paikat hajalla #523

Jokainen kaatuu joskus. Joskus siitä selviää parilla naarmulla tai ruhjeella mutta joskus ylös pyörän päälle nouseminen kestää kuukausia tai ehkä jopa vuodenkin. Nyt kävi näin.



Omalla kohdalla tämä kaatuminen tapahtui dirtillä. Linjalla, jota olen ajanut lukemattomia kertoja siinä loukkaamatta itseäni. Kaatumisen syynä on yleensä virhearvio siitä tulevasta tilanteesta minkä tulet sekunnin kymmenyksen jälkeen suorittamaan. Tällä kertaa oli liian vähän vauhtia ja liian paljon pumppia nokalta, minkä syystä eturengas jäi vastapattiin ja lensin itse pää ja olkapää edellä alastulon yli flätille. Tuloksena AC-luksaatio gradus 3. Lääkäriki sanoi, että pidät sitä kättä kolme viikkoa vaan liinassa niin kyllä se paranee. Niin varmaan...

Tällä viikolla pääsin vihdoin ortopedille, joka työnteli ja paineli solisluuta eri suuntiin ja loppupäätelmänä oli, että ei se solisluu tule stabiloitumaan ilman leikkaushoitoa. Nyt onkin sitten varattu aika leikkaussaliin, jossa pitäisi suorittaa ac-nivelen korjaus takareidestä otetulla jänteenpätkällä. No ei onneksi edes kauheesti vituta, kun en mä muutenkaan ole ajanu pyörällä viiteen kuukauteen. Hyvä että hiihtämässä on pystyny muutaman kerran käymään. Todella hyvällä tuurilla pääsen ehkä lokakuussa rullailemaan samalla dirtille, missä minä tuon olkapään alunperin teloinkin. Nyt jälkikäteen harmittaa sekin, että ei ollut tuohon aikaan minkäänlaista vakuutusta, minkä piikkiin tuon leikkauksen olisi voinut laittaa. Virheistä oppii ja tärkeämpää on se, että saa oman kroppansa kuntoon.

Nauttikaahan pyörällä rullailusta ja elämästä tänä kesänä. Koitan itsekin tehdä ainakin toista.